Olen Pohjois-Norjassa asuva aspirant vuoristo-opas ja alppinisti. 

Tieni suksille on ollut varsin vaiherikas. Joutsenon Myllymäessä 2000-luvun alkupuolella tehdyt ensikäännökset eivät vielä herättäneet paloa laskemiseen, vaan siihen tarvittiin tammikuiset Alpit kymmenen vuotta myöhemmin. Lähestymiset ja poistumiset Alppien isoille pohjois-seinille 130-senttisillä minisuksilla, kiipeilykengillä ja Silvrettan siteillä saivat miettimään, että voihan kaiken tehdä helpomminkin. 

Tuon oivalluksen jälkeen laskemisesta tuli tapa liikkua vuorilla, joka lopulta kasvoi intohimoksi. Oman jäljen piirtäminen koskemattomaan lumeen on taidetta, kuten laskemattomien linjojen etsiminenkin. Vapaus toteuttaa itseään on lähes ääretön, rajoittavana tekijänä vain lumipakan stabiilius ja omat taidot. Oppaan ammatti on tuonut myös vahvan palon löytää se päivän paras mahdollinen lumi asiakkaille. 

Lasken pääasiassa Pohjois-Norjassa ja Alpeilla.